Ohjaus, Luottamus ja Rohkeus

Olen saanut oppia, kuinka ympäristö ja jopa elämä itse antaa merkkejä ja eräällä lailla myös ohjailee niin, että osaamme ottaa elämällemme "oikeaa suuntaa". Nyt vain pitäisi osata myös tulkita ja noudattaa sitä ohjausta. Olen itse hyvin intuitiivinen ihminen, joten ohjeistuksiin luottaminen ei pitäisi olla vaikeaa. Tulkintakin onnistuu esimerkiksi hiljentymällä ja kysymällä: "Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä jokin asia/tapahtuma yrittää kertoa minulle? Miksi näin tapahtuu?" Ja pitää muistaa myös kuunnella!

Toisaalta, asioihin luottamisessa olen monesti törmännyt esteeseen nimeltä Rohkeus. Enkä nyt tarkoita mitään urhoollisuusihmetekorohkeutta, vaan yksinkertaista ja ehkä jopa arkipäiväistä rohkeutta.

Olen ujo. Tai niin olen kaikille aina sanonut. Luultavasti tuo on vain tekosyy (josta on muuten todella vaikea päästä eroon, kun sen on "keksinyt"). Olen oivaltanut, että luultavasti oikea syy ns. ujouteeni on rohkeuden puute. Luottamusta kyllä löytyisi moneenkin asiaan, mutta ilman rohkeutta ei luottamuksesta ole mihinkään.

Minulle kerrottiin jokin aika sitten, että minun pitäisi elää ns. "out of the box" eli pitäisi mennä mukavuusalueitteni ulkopuolelle. Juuri tässä asiassa tarvitsisin lisää sitä rohkeutta. Rohkeutta luottaa, että: "kyllä mä osaan ja pärjään vaikka ylittäisinkin vähän (tai paljon) rajojani. Ja jos mokataan, niin siitä sitten taas opitaan jotain uutta!"

Niinhän sen elämän pitäisikin mennä. Kuunnellaan ohjausta, otetaan suuntaa. Välillä ehkä mokaillaan, mutta siitä opitaan, sitten taas noustaan ja jatketaan matkaa.
Ja jos oikein ajatellaan... ei mokia edes ole olemassa, sillä kaikella on tarkoituksensa. Meistä saattaa siinä tapahtumahetkellä tuntua, että: "Voi ei, nyt ei ollut hyvä juttu. Nyt mä mokasin", mutta oikeastaan niin oli tarkoitus tapahtua. Mitä ikinä se sitten olikin.


- Auri

Valoa pimeään! Ps. Onneksi kohta on joulu... <3 :)