DayDreams of Artisan

Nyt se on sit syyskuun ensimmäinen päivä (no, kohta toinen). Koulua on käyty kaksi viikkoa ja syksykin kolkuttelee uhmakkaasti ovella. Onhan kai noita lämpimiäkin päiviä ollut ja tulee olemaankin, mut kyllä se kesä kai on jo ohi. Jos ihmettelette pikkasen muuttunutta kirjoitustyyliä, niin ei huolta. Täällä kirjoittelee yhä "Maria", mut tästä lähin aion kirjoittaa hieman vapaammin. Eli en aio kirjoittaa ns. kirjoituskieltä. Tai no, se saattaa vaihdella, joten älkää ihmetelkö. Anyway, näin ehkä pystyn ilmaisemaan paremmin ajatuksiani, kun ei tarvitse koko aikaa miettiä oikeaa kirjoitusasua. Vaikka kyllä kirjoituskieli onkin luontaista minulle, on aina ollut, mut nyt haluan tehdä joitakin muutoksia. Muutoksia on ollut myös elämässäni noin yleisellä tasolla. Isoimpana luultavasti koulu. Lisäksi tunnen itse muuttuneeni, ainakin henkisesti. Voin kertoa yhden hyvän esimerkin. Olin etsimässä vaatetta päälleni, kun ajatus: "kaappi täynnä vaatetta, muttei mitään päälle laitett

Aina välillä sitä huomaa, kuinka tarpeellinen äiti on. Äiti suojelee pienokaistaan, jolla ei ole vielä kehittynyt  omaa suojeluvaistoa. Äiti ruokkii ja tuudittaa lapsensa uneen, jotta hän olisi kylläinen ja tyytyväinen sekä valmiina uuden päivän koitoksiin. Äiti lohduttaa, kun lapsi on kipeä tai muuten vain surullinen. Äiti auttaa pientä koululaista liian vaikeissa läksyissä ja tarpeenvaatiessa myös kinkkisissä ihmissuhteissa. Tai ainakin äiti antaa mielipiteensä, kuinka tulisi pukeutua kouluun tai treffeille. Välillä äiti osaa heittäytyä noloksi, varsinkin just niiden (uusien) kavereiden, joihin yrittää tehdä vaikutusta, läsnäollessa. Loppujen lopuksi äiti on se turva, kallio, johon voi nojautua, kun poikaystävä jättää, paras kaverisi ei ole enää (syystä tai toisesta) kaverisi tai vaikka kissakaveri kuolee. Valitettavasti kaikilla ei asiat ole näin hyvin, mutta itse saan kiittää äitiäni paljosta. Toki välillä ollaan sukset ristissä ja napit vastakkain, pitäähän sitä välillä puhdista

Niin otsikkohan siis kertoo kaiken. Ainakin se kertoo ihmetykseni, kun tajusin etten ole vähään aikaan kirjotellut tänne. No, eipä ole paljoo ollut postaamistakaan. Kesä tulee ja sen voi tuntea jo nahoissa, noin kirjaimellisesti. :) Lomaa tosin täytyy hieman odottaa, kun töitä riittää kesäkuun puoleenväliin, Mutta eihän tuo tarkoita, etteikö voisi nauttia alkukesän lämmöstä :) Joskus olen ajatellut meneväni suoraan töistä rannalle, kun kuljen joka työpäivä uimarannan ohi. Ei siis olisi pitkä matka :) Kesälomasta puheenollen, pitäisi taas miettiä mitä sitä tekisi. Ainoa asia, joka ei ole niin kiva juttu kesässä, on se suunnittelu. Ihmiset asuvat ympäri Suomea ja kaikkialla pitäisi käydä ja loma kestää vajaa kaksi kuukautta. Aika ei meinaa riittää... Tai no, kyllä se riittää, mutta tätä tyttöä ei taidakaan näkyä kotona koko kesänä : )) Onhan sitten noita vakio aikoja ja paikkoja, joissa käyn joka kesä (ellei mitään suurempia muutoksia tapahdu). Esim. juhannus on varattu mökke

No niin, nyt se vappu sitten oli ja meni. Hieman nihkeästä alusta huolimatta, vappu oli itselleni ainakin todella mukava ja hauska :) Kuinkas teillä? Oliko koviakin juhlia vai ihan rauhallinen piknik? Vai jouduitteko olemaan kotona, sisällä? Olen pahoillani, etten ole postannut vähään aikaan. Piti kyllä postata aikaisemmin, mutta niin se vain jäi… Mikä lie syynä. En jaksanut/viitsinyt/muistanut kirjoittaa… tiedä häntä… Viime viikko meni kovinkin touhutessa niin kotona kuin kaupungilla. Viime torstai-iltana ilmaantui yllättäen mahdollisuus päästä shoppailemaan kauppakeskukseen. Tosin, tarkoituksena oli käydä katsomassa ja ostamassa äidille farkkuja ja taisin jopa itse kutsua itseni mukaan. Ajattelin mennä vain makutuomariksi, mutta mites siinä sitten kävikään... Olihan se sitten pakko ostaa jotain itsellekin. Varsinkin, kun löytyi aivan ihania vaatteita. :)  Näin jälkikäteen tajusin itse asiassa ostaneeni samalla kertaa koko vaatekokonaisuuden eli topin, päällyspaidan, housu

Nyt se on sitten nähty. "The Love story, Vuosisadan rakkaustarina" eli Titanic 3D:nä. Voin sanoa, että oli aikamoinen kokemus. Hyvällä tavalla, tietenkin. :) Elokuva meni suoraan sisuskaluihin, "luihin ja ytimiin", niin kuva kuin äänikin. Kuten (muistaakseni) elokuvasta on sanottu, tuntuu kuin olisi itse mukana. No, välillä melko kirjaimellisesti. Hyvä etten haukkonut henkeni vain, koska tunsin itsekin uppoavani jääkylmään veteen 1 500 ihmisen kanssa. Tarina ja elokuva ovat hyvinkin tuttuja (olenhan nähnyt elokuvan ainakin 4 kertaa, mukaanlukien tämä kerta), mutta silti jotkin kohtauksista aukesivat aivan erilailla kuin aikaisemmin. Hyvänä esimerkkinä kohtaus, jossa Rose makaa laudan päällä ja Jack on vedessä. En ole ajatellut sen olevan yksi koskettavimmista kohtauksista elokuvassa, mutta nyt tajusin sen. No, moni muukin kohtaus avautui paremmin, joten voisihan tätä siis kutsua onnistuneeksi elokuvavalinnaksi. :) Ja olihan se Leonardo DiCaprio yhä vaan k

Se tunne, kun heräät aamun hiljaisuuteen. Se on jotain käsittämätöntä. Kello näyttää vasta viittä ja katsoessasi ulos ikkunasta, näet uneliaan kaupungin. Aamu sarastaa. Vastapäistä kerrostaloa vasten näet, kuinka aurinko on vasta nousemassa. Ympärillä on aivan hiljaista ja rauhallista, niin ulkopuolella kuin sisäpuolellakin. Olosi on rauhallinen. Vaikka et saanutkaan viime yönä nukuttua kunnolla, tunnet olosi rentoutuneeksi ja melkein jopa levänneeksi.Sen pienen hetken ajan tunnet, ettei elämä voisi olla yhtään ihanampaa! Juuri tuollainen aamu oli minulla tänään. Juuri tuollainen hetki.. Olen yleensä aamu-uninen eikä minua saisi ylös helposti vaikka kello viisi, mutta kun näitä aamuhetkiä tulee, tuntuu ne ihanilta. En siis ärsyynny, jos herään aikaisin enkä saa enää unta, vaan nautin hetkestä :) Kesä tulee kovaa vauhtia, ihanaa! :) Tuskin maltan odottaa pääsyä uimaan ja muutenkin rannalle auringonottoon. En ole mitenkään pinnallinen, että on PAKKO saada sitä rusketusta, vaan haluan

Mikä on varma kevään saapumisen merkki? No ainakin se, kun kaupungin torin joulukuusi on viety pois ja nk. joulukatujen valot on otettu alas. Toinen hyvä merkki on, kun uloslähdettyään huomaa toteavansa, että olisi sittenkin pitänyt laittaa ne kumisaappaat vaaleiden mokkatalvikenkien tilalle. Kevään kunniaksi ajattelin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Varsinaista teemaa ei ole, muuta kuin halu jakaa ajatuksia elämän menosta. Olen aikaisemminkin kirjoittanut blogia, mutta siitä on aikaa. Tosin se sitten jäikin unholaan joksikin aikaa. :) En kirjoita omalla nimelläni, sillä haluan pysyä sen verran anonyymina. Tuttuni, kaverini ja ystäväni, jotka lukevat tätä tietävät kyllä kuka olen. Tietenkin olisi kivaa, jos myös muutkin lukisivat blogiani :) Olen kirjoittajatyyppi. Tykkään ennemmin kirjoittaa kuin puhua. Varsinkin tunteeni pystyn ilmaisemaan paljon paremmin kirjoittamalla. Toisaalta, on niitäkin päiviä, joina ei jaksa kirjoittaa. Toisaalta, silloin tällöin haluaisi vain puhua,