Äiti

Aina välillä sitä huomaa, kuinka tarpeellinen äiti on. Äiti suojelee pienokaistaan, jolla ei ole vielä kehittynyt  omaa suojeluvaistoa. Äiti ruokkii ja tuudittaa lapsensa uneen, jotta hän olisi kylläinen ja tyytyväinen sekä valmiina uuden päivän koitoksiin. Äiti lohduttaa, kun lapsi on kipeä tai muuten vain surullinen. Äiti auttaa pientä koululaista liian vaikeissa läksyissä ja tarpeenvaatiessa myös kinkkisissä ihmissuhteissa. Tai ainakin äiti antaa mielipiteensä, kuinka tulisi pukeutua kouluun tai treffeille. Välillä äiti osaa heittäytyä noloksi, varsinkin just niiden (uusien) kavereiden, joihin yrittää tehdä vaikutusta, läsnäollessa. Loppujen lopuksi äiti on se turva, kallio, johon voi nojautua, kun poikaystävä jättää, paras kaverisi ei ole enää (syystä tai toisesta) kaverisi tai vaikka kissakaveri kuolee.

Valitettavasti kaikilla ei asiat ole näin hyvin, mutta itse saan kiittää äitiäni paljosta. Toki välillä ollaan sukset ristissä ja napit vastakkain, pitäähän sitä välillä puhdistaa ilmaa turhista paineista :) Useimmiten kuitenkin on hetkiä, joista en olisi selvinnyt enkä selviäisi ilman äitiä. Näin iän myötä olen alkanut enemmän arvostaa ja tajuaa, kuinka tärkeässä asemassa äitini on elämässäni ollut. Ja tulee aina olemaan! <33

Äitini on vahva nainen isolla N:llä :)) Ja toivoisin joskus (tulevaisuudessa, kun itsellänikin on lapsia) pystyväni edes kymmenesosaan siihen, mihin äitini pystyy...

Aurinkoista ja lämmintä kesäkuun loppua!
Ja pitäkää huolta ja arvostakaa äitejänne, ne on sen ansainneet! :))

- Maria