Ei tarvitse pelästyä, en aio alkaa kirjoittaa englanniksi... Otsikko vain kuvastaa hyvin viimeisten viikkojen ajatuksia ja tuntemuksia. Pääsiäisen aikoihin olin taas aivan valmis luovuttamaan, päästämään irti. En vain enää jaksanut. Olin aivan valmis pistämään koulun tauolle. Lähes tulkoon itkin ahdistuksesta ja kirosin mielessäni jaksamattomuuttani. Toisaalta, en olisi halunut luovuttaa. En enää. Minulla on ehkä maailman paras paikka olla tällä hetkellä, mitä tulee kouluun, opiskeluryhmään/-kavereihin/opettajiin ja alaan. Tuntui pahalta, sillä oikeastaan kaikki oli ihan hyvin. Kuin ihmeen kaupalla sairastuin pääsiäissunnuntaina keuhkokuumeeseen ja jouduin viikoksi sairaslomalle. Keuhkokuume sinänsä ei ole kovin mukava tauti, mutta minulle se oli pelastus. Tai no, pelastuksen alku... Viikon ajan sain levätä ja ottaa rauhassa. Se jo teki hyvää! Kun sitten palasin takaisin kouluun, totesin: "Kyllä mä nyt jaksan. Mä hoidan tän loppuun. Eihän tässä ole enää kuin vajaa kaksi k
Unelmia ja ajatuksia käsitöistä. Ja elämästä.