Ei tarvitse pelästyä, en aio alkaa kirjoittaa englanniksi...
Otsikko vain kuvastaa hyvin viimeisten viikkojen ajatuksia ja tuntemuksia.
Pääsiäisen aikoihin olin taas aivan valmis luovuttamaan, päästämään irti. En vain enää jaksanut. Olin aivan valmis pistämään koulun tauolle. Lähes tulkoon itkin ahdistuksesta ja kirosin mielessäni jaksamattomuuttani.
Toisaalta, en olisi halunut luovuttaa. En enää. Minulla on ehkä maailman paras paikka olla tällä hetkellä, mitä tulee kouluun, opiskeluryhmään/-kavereihin/opettajiin ja alaan. Tuntui pahalta, sillä oikeastaan kaikki oli ihan hyvin.
Kuin ihmeen kaupalla sairastuin pääsiäissunnuntaina keuhkokuumeeseen ja jouduin viikoksi sairaslomalle. Keuhkokuume sinänsä ei ole kovin mukava tauti, mutta minulle se oli pelastus. Tai no, pelastuksen alku... Viikon ajan sain levätä ja ottaa rauhassa. Se jo teki hyvää!
Kun sitten palasin takaisin kouluun, totesin: "Kyllä mä nyt jaksan. Mä hoidan tän loppuun. Eihän tässä ole enää kuin vajaa kaksi kuukautta ja se aika menee nopeasti"
Ja arvaatteko mitä? Nyt nuo viimeiset 3 viikkoa ovat olleet ehkä mukavimmat ja hauskimmat viikot koko toisen asteen kouluhistoriassani! Lähes joka päivä on saanut nauraa vähintään yhdelle jutulle. Välillä villiinnymme puhumaan englantia ja jopa ruotsia! Eikä siitäkään ole haittaa, että saa tehdä sitä mitä lähes rakastaa... Muutamaan kertaan olen jopa miettinyt onko tämä totta? Voiko koulussa olla näin kivaa ja hauskaa?
Mitä tästä siis opimme? Joskus elämä potkii päähän, joskus jopa melko lujaa. Minä jos kuka tiedän sen todella hyvin. Mutta hyvin usein se myös järjestelee asioita, kun vaan uskaltaa myöntää tarvitsevansa apua. Olin lähes koko pääsiäisen ajan puhunut opiskelutauosta ja minulle annettiin se. Tosin hieman lyhyempänä kuin olin alunperin ajatellut, mutta se oli riittävästi. Sitten tuli nämä viimeiset viikot, jotka nekin uskon olevan melko järjestettyjä by Elämä itse.
Jaksamisia kaikille näihin kevään viimeisiin rutistuksiin. Kyllä se kesä sieltä kohta tulee! :)
( ja loma niille, joille se tulee.. :D )
- Auri
Otsikko vain kuvastaa hyvin viimeisten viikkojen ajatuksia ja tuntemuksia.
Pääsiäisen aikoihin olin taas aivan valmis luovuttamaan, päästämään irti. En vain enää jaksanut. Olin aivan valmis pistämään koulun tauolle. Lähes tulkoon itkin ahdistuksesta ja kirosin mielessäni jaksamattomuuttani.
Toisaalta, en olisi halunut luovuttaa. En enää. Minulla on ehkä maailman paras paikka olla tällä hetkellä, mitä tulee kouluun, opiskeluryhmään/-kavereihin/opettajiin ja alaan. Tuntui pahalta, sillä oikeastaan kaikki oli ihan hyvin.
Kuin ihmeen kaupalla sairastuin pääsiäissunnuntaina keuhkokuumeeseen ja jouduin viikoksi sairaslomalle. Keuhkokuume sinänsä ei ole kovin mukava tauti, mutta minulle se oli pelastus. Tai no, pelastuksen alku... Viikon ajan sain levätä ja ottaa rauhassa. Se jo teki hyvää!
Kun sitten palasin takaisin kouluun, totesin: "Kyllä mä nyt jaksan. Mä hoidan tän loppuun. Eihän tässä ole enää kuin vajaa kaksi kuukautta ja se aika menee nopeasti"
Ja arvaatteko mitä? Nyt nuo viimeiset 3 viikkoa ovat olleet ehkä mukavimmat ja hauskimmat viikot koko toisen asteen kouluhistoriassani! Lähes joka päivä on saanut nauraa vähintään yhdelle jutulle. Välillä villiinnymme puhumaan englantia ja jopa ruotsia! Eikä siitäkään ole haittaa, että saa tehdä sitä mitä lähes rakastaa... Muutamaan kertaan olen jopa miettinyt onko tämä totta? Voiko koulussa olla näin kivaa ja hauskaa?
Mitä tästä siis opimme? Joskus elämä potkii päähän, joskus jopa melko lujaa. Minä jos kuka tiedän sen todella hyvin. Mutta hyvin usein se myös järjestelee asioita, kun vaan uskaltaa myöntää tarvitsevansa apua. Olin lähes koko pääsiäisen ajan puhunut opiskelutauosta ja minulle annettiin se. Tosin hieman lyhyempänä kuin olin alunperin ajatellut, mutta se oli riittävästi. Sitten tuli nämä viimeiset viikot, jotka nekin uskon olevan melko järjestettyjä by Elämä itse.
Jaksamisia kaikille näihin kevään viimeisiin rutistuksiin. Kyllä se kesä sieltä kohta tulee! :)
( ja loma niille, joille se tulee.. :D )
- Auri
Tsemppiä! Hyvä kun viikon sait levätä.
VastaaPoista