Ensivaikutelma

Kun tapaat ihmisen ensimmäistä kertaa, muodostat hänestä kuvan. Sitä kutsutaan ensivaikutelmaksi. Useimmiten meillä on huono tapa luokitella ihminen pelkästään tuon ensivaikutelman perusteella. Jos emme pidä ensivaikutelmasta, tuomitsemme koko ihmisen. Välillä pelkkä ulkonäkö riittää. Miksi? Miksi emme vaivautuisi tutustumaan toiseen epämiellyttävästä ensivaikutelmasta huolimatta? Mitä menetämme siinä?

Olen melko ujo ja ulospäin saatan välillä vaikuttaa sulkeutuneelta, koska en uskalla tehdä aloitetta keskustelussa. Ei se tarkoita, että olisin jotenkin huonompi, ala-arvoisempi ihmisenä. Olen mielestäni hyvä ihminen. Ja erityisesti hyvä olen ystävänä.

Onko siis liikaa pyydetty, jos ulkonäön tai ensivaikutelman sijaan luokittelee ihmisen, kun on ensin enemmän tutustunut toiseen?

Asiat, ihmiset tai jopa elämä itse ei ole aina sitä miltä näyttää. Olen aina kuvaillut itseäni sanoilla: positiivinen ja iloinen. Olen kyllä positiivinen ja iloinen, mutta en ole aina ollut. Eikä se tosiaankaan näy päällepäin.

Jos kerrot uudelle ihmiselle olevasi iloinen ja positiivinen, hän saa sinusta hyvän ensivaikutelman, eikö? Mutta vielä hän ei tiedä, että sinulla on ollut masennus tai sinulla on jokin sairaus. Tällöin hän ei näe sinua kokonaan, vaan vain yhden pienen osa.

Mitäpä jos kerrotkin ensin, että sinulla on ollut masennus? Toinen ehkä kiinnostuu sinusta ja haluaa tietää lisää tai sitten ei. Jos ei, niin hän menettää tilaisuuden saada tietää, kuinka nykyään oletkin positiivinen ja iloinen. Niinpä jopa hyvä ystävyyssuhde voi jäädä syntymättä. Eikö sinua harmittaisi, jos huomaisit vasta myöhemmin, minkälainen se toinen oikeasti oli. Ei yhtään sellainen kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. 

Minua ainakin harmittaisi...

* * * * *

Yksi hyvä esimerkki tämän kirjoituksen aiheeseen on vastikään edesmennyt koomikko Robin Williams. Maailman hauskimpana pidetyllä koomikolla ei itsellään ollut hauskaa. Hänellä oli ongelmia alkoholin ja päihteiden kanssa sekä masennus, mutta silti hän oli hauska koomikko ja myös hyvä vakavien roolien näyttelijänä. Itse muistan Williamsin parhaiten hellyyttävän hauskana Patch Adamsina, Robotin elämää -elokuvan Andrew-robottina sekä Hook-elokuvan aikuiseksi kasvaneena ja mielikuvituksen unohtaneena Peter Panina. Unohtamatta Mrs. Doubtfirea. Itselleni ongelmat Williamsin yksityiselämässä olivat uusi tieto, jonka sain tietää vasta näyttelijän kuoleman jälkeen, mikä saikin pohtimaan enemmän ihmisten eri puolista.

* * * * *

Kun siis seuraavan kerran tapaat uuden ihmisen, ole avoin. Ole utelias. Älä tuomitse. Kuka tietää, vaikka saisit tuosta ihmisestä uuden sydänystävän. Jos et saa ystävää, ainakin tiedät antaneesi mahdollisuuden ystävyydelle ja voit olla hyvillä mielin...

"Kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta kaikkien kanssa pitäisi tulla toimeen"
- Auri