DayDreams of Artisan

Suvaitsevaisuus on piirre/ominaisuus, jonka jokaisen pitäisi omia. Opittaisiin hyväksymään erilaisuutta, sillä se on hyvä asia. Huomaan, etten itsekään siinä täysin aina onnistu, mutta haluan oppia. Minun jos kenen pitäisi olla suvaitsevainen, koska odotan sitä myös muilta itseäni kohtaan. Kaikista ei tarvitse tykätä, eikä se ole edes mahdollistakaan. Mielipiteensäkin saa ilmaista, mutta se tulisi tehdä "hyvässä hengessä" vaikka palaute olisikin negatiivista. On ehkä jopa säälittävää lukea, kuinka keskustelupalstoilla oikein retostellaan negatiivisella mielipiteellä ilman mitään pointia. Itsellänikin on inhokkiasioita/ihmisiä, mutta minulle ei tulisi mieleenkään mennä ja haukkua lyttyyn näitä, varsinkaan anonyyminä jossain keskustelupalstalla! Joka tapauksessa, meidän pitäisi antaa ihmisten olla omia itsejään ja hyväksyä heidät sellaisina. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Pienessä mielessäni aloin tätä tekstiä kehitellä, kun noin kuukausi sitten luin erään ka...

On olemassa eräs "tarina", jota olen kirjoittanut kohta jo 6 vuotta. Aina välillä on kirjoittamisessa ollut taukoja ja nytkin olen ollut varmaan vuoden kirjoittamatta. Ideoita olisi kyllä, mutta kun yritän kirjoittaa, ei paperille meinaa tulla mitään. Olisiko tämä merkki, että olisi aika jättää tarina? Olisiko aika unohtaa koko "projekti"? En edes muista, miksi alunperin aloin tarinaa kirjoittaa. Muistan, että se oli kesäaikaa, kun aloitin. Ehkäpä aloitin, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Olipa syy mikä tahansa, on tarinasta tullut melko tärkeä ja ehkä jopa henkilökohtainen minulle. Tarina kertoo elämästä, mutta on unelmaa. Tarina kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta, surusta ja kaipauksesta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tarinassa on ripaus faktaa, jopa ihan kirjaimellisesti, mutta suurimmaksi osaksi se on kuvitelmaa. En haluaisi luopua tarinasta, mutta miksi pitäisin kiinni, jos en pysty jatkamaan sitä? Kesää odotellessa... - Auri

Vihdoin Se tapahtui. Vihdoin sain niitä vastauksia, joita olin joskus kaivannut. Vastauksia kysymyksiin, jotka olin jo oikeastaan unohtanut. En ollut enää välittänyt. Elämä oli jatkunut. Nyt kuitenkin ne muistot ja tunteet palasivat. Oli kuin olisin palannut ajassa taaksepäin siihen keskikesän päivään, jolloin kaikki muuttui. Koko tunteiden kirjo vyöryi hetkessä lävitseni. Kipeä totuus satutti, mutta samalla olin helpottunut. Olin surullinen. Olin vihainen. Miksi? Miksi se tapahtui? Miksi meille?

Niin sitä on taas kulunut kuukausi. Aloittaessani tätä blogia, ajattelin kirjoittavani tänne ainakin kerran viikossa. En halua kuitenkaan pakonomaisesti kirjoittaa, joten välillä voi tulla hieman pidempiä taukoja. Toivottavasti ette pistä pahaksenne! "Palkkioksi" kärsivällisyydestänne, rakkaat lukijani, muokkailin hieman blogini ulkonäköä. Toivottavasti pidätte uudesta lookista! :) Itse ainakin voin sanoa tykkääväni, jopa enemmän kuin aikasemmasta. Eipä tässä kuukauden aikana ole mitään ihmeellisempää tapahtunut. Eilen viettelin synttäreitäni (21v, vau! :)) Tosin ei mitään ihmeempiä juhlia ollut, rauhallinen koti-ilta hieman herkutellen. Ihan mukava ilta. Kertokaahan mielipiteitänne blogin uudesta ulkonäöstä ja toki saa laittaa muitakin ajatuksia, jos tulee mieleen! :) - Auri PS. Kaipa sitä jo voi toivottaa hyvää kevään alkua. No, sais jo se kesäkin tulla! :)

No niin, nyt ollaankin jo helmikuun puolella. Meni kyllä nopeesti tuo tammikuu. No eipä mitään, onhan tässä näitä kuukausia vielä jäljellä. Sain vasta nyt valmiiksi tämän kysymyspostauksen. Lupailin tätä jo tuolla facebookissa ja tässä se nyt olisi. Toivottavasti tykkäätte :) Ja anteeksi jo etukäteen noiden hymiöiden paljoutta. Pyrin yleensä välttämään niiden käyttöä näissä kirjoituksissa. Halusin kuitenkin tehdä tästä postauksesta vähän kevyemmän ja tämmösen "hauskan jutun" tänne vakavien ja syvällisten tekstien joukkoon. Aion myös jatkossakin kirjoitella ns. kevyempiä juttuja, joiden aiheet voivat vaihdella maan ja taivaan välillä :) Mutta nyt asiaan... eli kysymyksiin! 

No niin, nyt on sitten vietelty joulut ja uudet vuodet ja arkikin on jo alkanut. Olen tässä parin viikon aikana miettinyt, mistä sitä seuraavaksi kirjoittelisi. Onhan noita aiheita, senkun vaan kirjoittaa. Olen jo itseasiassa muutamia tekstejä aloitellut, mutta ne ovat keskeneräisiä ja jääneet tuonne luonnoksiin, kun on tullut aina uusia ideoita. Se onkin yksi ehkä ärsyttävimmistä puolista itsessäni, että en meinaa saada "projektejani" päätökseen tai ne kestää pitkään. No, eiköhän ne keskeneräisetkin tekstit joskus valmistu ja lisään ne tänne kaikkien luettavaksi. Nyt ajattelin kirjoittaa alkaneen vuoden kunniaksi uuden vuoden lupauksista. Tai ei niinkään lupauksista vaan tavoitteista. Itse en tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, mutta näin jälkikäteen olen päättänyt asettaa tavoitteita. Tavoitteet voivat olla vaikka kuukauden tai viikon tarkkuudella asetettuja tai vaikkapa koko vuoden kattavia tavoitteita. Ei haittaa vaikka tavoite ei täyttyisikään tai se täyttyisi vain o...

Joulu on ehkä ihaninta aikaa vuodesta. Talven pimeyden keskellä loistaa jouluvalot ja kynttilät sytyttäen rakkauden ja valon liekin ihmisten mieleen ja sydämeen. Perheet kokoontuvat yhteen. Lahjoja jaetaan. Mutta ennen kaikkea jaetaan rakkautta, välitetään toisista ja luodaan muistoja. Muistetaan edesmenneitä rakkaita sytyttämällä kynttilä ja viemällä se hautausmaalle tai muuhun tärkeään paikkaan. Jotkut noudattavat vanhoja perinteitä, toiset luovat uusia. Joulussa on valitettavasti myös se toinen puoli, mutta toivottavasti tulee aika, jolloin jokaikinen voisi nauttia joulun rauhasta ja rakkaudesta.