DayDreams of Artisan

No niin, nyt ollaankin jo helmikuun puolella. Meni kyllä nopeesti tuo tammikuu. No eipä mitään, onhan tässä näitä kuukausia vielä jäljellä. Sain vasta nyt valmiiksi tämän kysymyspostauksen. Lupailin tätä jo tuolla facebookissa ja tässä se nyt olisi. Toivottavasti tykkäätte :) Ja anteeksi jo etukäteen noiden hymiöiden paljoutta. Pyrin yleensä välttämään niiden käyttöä näissä kirjoituksissa. Halusin kuitenkin tehdä tästä postauksesta vähän kevyemmän ja tämmösen "hauskan jutun" tänne vakavien ja syvällisten tekstien joukkoon. Aion myös jatkossakin kirjoitella ns. kevyempiä juttuja, joiden aiheet voivat vaihdella maan ja taivaan välillä :) Mutta nyt asiaan... eli kysymyksiin! 

No niin, nyt on sitten vietelty joulut ja uudet vuodet ja arkikin on jo alkanut. Olen tässä parin viikon aikana miettinyt, mistä sitä seuraavaksi kirjoittelisi. Onhan noita aiheita, senkun vaan kirjoittaa. Olen jo itseasiassa muutamia tekstejä aloitellut, mutta ne ovat keskeneräisiä ja jääneet tuonne luonnoksiin, kun on tullut aina uusia ideoita. Se onkin yksi ehkä ärsyttävimmistä puolista itsessäni, että en meinaa saada "projektejani" päätökseen tai ne kestää pitkään. No, eiköhän ne keskeneräisetkin tekstit joskus valmistu ja lisään ne tänne kaikkien luettavaksi. Nyt ajattelin kirjoittaa alkaneen vuoden kunniaksi uuden vuoden lupauksista. Tai ei niinkään lupauksista vaan tavoitteista. Itse en tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, mutta näin jälkikäteen olen päättänyt asettaa tavoitteita. Tavoitteet voivat olla vaikka kuukauden tai viikon tarkkuudella asetettuja tai vaikkapa koko vuoden kattavia tavoitteita. Ei haittaa vaikka tavoite ei täyttyisikään tai se täyttyisi vain o...

Joulu on ehkä ihaninta aikaa vuodesta. Talven pimeyden keskellä loistaa jouluvalot ja kynttilät sytyttäen rakkauden ja valon liekin ihmisten mieleen ja sydämeen. Perheet kokoontuvat yhteen. Lahjoja jaetaan. Mutta ennen kaikkea jaetaan rakkautta, välitetään toisista ja luodaan muistoja. Muistetaan edesmenneitä rakkaita sytyttämällä kynttilä ja viemällä se hautausmaalle tai muuhun tärkeään paikkaan. Jotkut noudattavat vanhoja perinteitä, toiset luovat uusia. Joulussa on valitettavasti myös se toinen puoli, mutta toivottavasti tulee aika, jolloin jokaikinen voisi nauttia joulun rauhasta ja rakkaudesta.

Olen täällä blogissa kertonut, kuinka isäni kuolema on muuttanut elämääni.. jopa positiivisesti. Tietysti olen tuntenut ikävää ja surua, ettei isä ole enää täällä fyysisesti, enkä voi tuosta noin vaan soittaa ja kysellä kuulumisia. Enimmäkseen kuitenkin tunnen eräänlaista helpotusta ja jopa iloa. Erään tavallaan negatiivisen asian olen kuitenkin huomannut. En tiedä onko se kuinka yleistä kuolemaa kohdanneitten keskuudessa. Viime kuukausina minusta on tuntunut niin kuin maailmalla olisi hirveästi kuolemia. Aikaisemmin en olisi varmastikaan kiinnittänyt niin paljon huomiota niihin, mutta nyt melkein kaikki uutiset kuolemista saa minut reagoimaan. Ei ole väliä, onko tuttu tai vähän oudompi julkisuudenhenkilö tai vaikka luonnonkatastrofi. Ikään kuin isän kuolema olisi herkistänyt minua niin, että nyt kaikki kuolemat tuntuvat jollain tavalla pahalta. Toisaalta, uskon tämän olevan vain ajan kanssa ohimenevä vaihe. Tiedän, että isä on ja tulee aina olemaan mukanani. Pienenmpänä halusin a...

"Vielä täällä vierelläs mä oon Sua hylkää en Mun pieni lintu, vierelläs mä oon Joko tiedät sen Kun täältä lähdetään Henget jäävät elämään Vielä täällä vierelläs mä oon" - Vielä täällä, by Jesse Kaikuranta Eräs tärkeä asia elämässäni on musiikki. Olen harrastanut sitä ja vaikka en enää sitä vakavasti harrastakaan, aina tulee kotona yksin ollessa tai vaikkapa kavereiden kanssa lauleskeltua niin musiikin kanssa kuin acapellanakin. Aina silloin tällöin huomaan tuntevani kiitollisuutta, että olen (vain) huonokuuloinen enkä kokonaan kuuro. Minulla ei ole mitään kuuroja vastaan, mutta en vain voisi kuvitella itseäni sellaiseksi. Niin tärkeä asia on musiikki elämässäni.

Elämässä voi tapahtua vaikka mitä yllättävää. Yhdessä hetkessä olet varma tulevaisuutesi suunnasta. Tiedät tarkalleen, mitä teet työksesi, kuinka monta lasta sinulla tulee olemaan. Sinulla on ehkä koira tai/ja kissa ja vanhenet rakkaan puolisosi kanssa. Tulevaisuudenkuvasi on selkeä ja ajattelet, ettei mikään tai kukaan voi estää tulevaisuutesi toteutumista. Seuraavassa hetkessä huomaat tuon samaisen tulevaisuudenkuvan hämärtyneen, etkä olekaan enää varma valinnoistasi. Ehkä sinusta tuntuu siltä, kuin olisit pysähtynyt etkä tiedä mihin mennä seuraavaksi. Viime päivät ovat taas olleet oikeita "mielenhämmennys"-päiviä. Noin 1,5 vuotta sitten olin varma, että minusta tulee ylioppilas ja sen jälkeen hankkisin ammatin. Nyt kuitenkin tuntuu kuin olisin pysähtynyt. En tiedä, onko lukio kuitenkaan se minun juttuni. Tai oikeastaan olen jo melko varma siitä. Ehkä joskus vanhempana jatkan lukio-opintojani, mutta nyt minun on tehtävä aivan jotain muuta. Nyt vain pitäisi miettiä kui...

Olen saanut oppia, kuinka ympäristö ja jopa elämä itse antaa merkkejä ja eräällä lailla myös ohjailee niin, että osaamme ottaa elämällemme "oikeaa suuntaa". Nyt vain pitäisi osata myös tulkita ja noudattaa sitä ohjausta. Olen itse hyvin intuitiivinen ihminen, joten ohjeistuksiin luottaminen ei pitäisi olla vaikeaa. Tulkintakin onnistuu esimerkiksi hiljentymällä ja kysymällä: "Mitä tämä nyt tarkoittaa? Mitä jokin asia/tapahtuma yrittää kertoa minulle? Miksi näin tapahtuu?" Ja pitää muistaa myös kuunnella! Toisaalta, asioihin luottamisessa olen monesti törmännyt esteeseen nimeltä Rohkeus. Enkä nyt tarkoita mitään urhoollisuusihmetekorohkeutta, vaan yksinkertaista ja ehkä jopa arkipäiväistä rohkeutta. Olen ujo. Tai niin olen kaikille aina sanonut. Luultavasti tuo on vain tekosyy (josta on muuten todella vaikea päästä eroon, kun sen on "keksinyt"). Olen oivaltanut, että luultavasti oikea syy ns. ujouteeni on rohkeuden puute. Luottamusta kyllä löytyisi ...