DayDreams of Artisan

Tänään on syntymäpäiväni. En tiedä, onko syynä huonosti nukuttu yö vai mikä, mutta on jotenkin vaikea käsittää olevansa taas vuoden vanhempi. Tai ehkä se vain on vaikeampi käsittää, mitä vanhemmaksi tulee, koska muistan miettineeni samaa jo vuosi sitten. Olen siinä iässä, että joskus ajattelen, että mun olisi pitänyt kokea jo paljon. Mun pitäisi tietää, mikä musta tulee isona ja ehkä jo olla valmis. Elää sitä "oikeaa" elämää. Olla parisuhteessa ja ehkä odottaa tai ainakin suunnitella perhettä/lapsia. Toisaalta, olen ikäisekseni kokenut paljonkin. Ehkä jopa enemmän kuin jotkut muut ikäiseni. Olen kokenut kipua, pelkoa, menetystä, epäonnistumisia. Olen kärsinyt sairauksista, niin fyysisistä kuin psyykkisistä. Pitääkö mun siis olla jo "valmis"? Ehkä ei, mutta kyllä aina välillä tulee haaveiltua olevansa hieman paremmassa "jamassa" kuin tällä hetkellä on. Mukavaa maaliskuun alkua! :) -Auri

Mulle on tässä muutamien viikkojen ja ehkä jopa kuukausien ajan tullut ajatus, että alkaisin taas kirjoittaa ja samalla herättäisin tämän blogin henkiin. Tiedän, että olen tehnyt tällaisen herätyksen jo moneen kertaan ja sitten taas unohtanut. En lupaa mitään tasaisen varmaa kirjoitusaikataulua nytkään, mutta halu kirjoittaa ja ajatusten jakaminen saavat mut aina vain jatkamaan tätä blogia. Puolitoista vuotta on viimeisestä päivityksestä ehtinyt vierähtää! Se on paljon ja siihen väliin on mahtunut vaikka ja mitä. Kaikkea en tule tänne erittelemään, mut varmasti joitain yksittäisiä (isompia) tapahtumia tulen käsittelemään omina päivityksinään. Blogi ja tekstien aiheet/tyyli hakee vielä muotoaan ja tulevat varmasti kehittymään tässä ajan kuluessa. Toisaalta, en halua kauhean tiukasti rajata tyyliä. Haluan pitää tätä blogia toisaalta päiväkirjana, ajatustenvaihtopaikkana, mutta myös kevyempien juttujen (esim. käsityöt, sisustus, ruuanlaitto) paikkana. Joitain omia ideoita mulla jo...

Kevät on usein muutosten aikaa. Valo lisääntyy. Luonto heräilee talven jäljiltä ja linnut palaavat etelästä. Koululaiset ja opiskelijat lopettelevat syksyllä alkanutta kouluvuottaan... Monet muutokset kuuluvat myös minun kevääseeni. Yksi suurimmista on opintojeni päättyminen ja "muutto" takaisin kotikaupunkiini. Toisaalta olen iloinen, että voin palata eikä minun tarvitse enää matkustella koti- ja opiskelukaupunkini väliä. Toisaalta olen kiintynyt kouluuni ja ihmisiin, joten haikeus iskee varmasti monesti tässä muutaman kuukauden aikana tai viimeistään viimeisinä päivinä. Vaikka minulla onkin ollut vaikeuteni opiskelujen aikana, en ikipäivänä vaihtaisi näitä kolmea vuotta. Tulevasta en vielä tiedä (selviää todennäköisesti kesän aikana), mutta luotan siihen, että kaikki järjestyy juuri niin kuin pitääkin... :) Myös täällä blogin puolella puhaltaa muutoksen tuulet. Minulla oli hetken aikaa erillinen käsityö-aiheinen blogi. Ajattelin, että olisin kirjoitellut sinne pelkä...

Julkaistu 24.8.2016 Kädentaito Akiri -blogissani --*--*--*-- Kesä oli ja meni. Jos minulta kysytään, kesäloma oli aivan liian lyhyt. Toisaalta oli ihan mukavaa palata takaisin kouluun, kun tietää pääsevänsä tekemään kaikkea kivaa ja uutta (ja vähän vanhaakin..) Ensimmäiset opiskeluviikot ovat nyt jo takana. Koulu on alkanut melko kevyesti, mutta toisaalta ihan työntäyteisesti. Opintojen vallitsevana teemana meillä on asiakaslähtöinen valmistaminen (ainakin nyt syksyllä). Käytännössä se tarkoittaa tilaustöiden tekemistä. Jo nyt olemme tehneet "tilaustöinä" avainnauhoja koulumme tunnusväreillä sekä tulevan Suomen juhlavuoden kunniaksi sinivalkoisia/sinisiä avainnauhoja. Nauhat on valmistettu Kumihimo-tekniikalla, jossa punotaan satiinilankoja yhteen tietyn kaavan mukaisesti. Näin saadaan aikaiseksi raitamainen kuvio (näkyy paremmin 2-värisessä). Nauhojen päihin kiinnitetään lopuksi vielä ns. helat, joihin avainrengas tulee kiinni. Avainnauhojen li...

* * * Seuraavan tekstin olen kirjoittanut heinä-elokuun vaihteessa, mutta jostain syystä se on jäänyt tuonne luonnoksiin. Haluan kuitenkin julkaista tämän, vaikkakin vähän "myöhässä", joten tässä siis vielä pieni kesämuisto :) * * * Heinäkuu on tehty hyvistä ystävistä, avunannosta,  "soppatalkoista",  mansikkakakuista, kahvista, helteestä, sateesta, maalaismaisemista, luovuudesta ja viinimarjoista. Paljon muutakin kuuluu tähän heinäkuuhun, mutta nuo tulevat nyt ensimmäisenä mieleen. Heinäkuu on luultavasti aktiivisinta aikaa kesästäni, kun olen enemmän muualla kuin kotona. Näin on ollut niin kauan kuin olen itsenäisesti matkustanut ja luultavasti myös pidempäänkin. Kun jokin asia pysyy samana monta vuotta, on hauska huomata, kuinka kasvaa vuosien mittaan. Hyvänä esimerkkinä eräiden sukulaisten luona vieraileminen. Perinteen "alkuaikoina" vain kuljin mukana ja olin seuratyttönä, kun kävimme asioilla tai istuimme puskassa marjoja poimimassa. Ny...

Kesäkuu on kulunut ihan järkyttävän nopeasti. Onhan tässä vielä muutamia päiviä jäljellä, mutta silti... Kohta on heinäkuu ja puolet lomasta mennyt! Olen päättänyt, etten murehdi tai mieti loman loppumista. Sen sijaan nautin hetkestä ja elän päivän kerrallaan. Vähän voisin kommentoida liityen tuohon  Summer Bucket List  -päivitykseeni, jonka viimeksi kirjoitin. Suomen kesä kun on mikä on, ei ole tullut oltua rannalla oikeastaan ollenkaan tuon kirjoituksen jälkeen. Toisisn sanoen, "joka päivä rannalla" ei todellakaan ole toteutunut :D Onneksi meillä kuitenkin on lasitettu parveke, joten olen pystynyt istuskelemaan "ulkona" ja hyvänä päivänä olen jopa ottanut aurinkoa. Sateisena päivänä, kuten tänään, on mukavaa istua suljettujen lasien takana ja vain katsella (ja kuunnella), kun ulkopuolella sataa. Se on jotenkin rauhoittavaa ja oudolla tavalla inspiroivaa. Parvekkeella istumisen lisäksi olen katsellut Youtubesta videoita. Ehkä siinä on yksi syy, ...

Kesälomaa on kulunut jo 2 viikkoa! Ihan uskomatonta.. Mutta onneksi on vielä vähän yli 2 kk jäljellä. Vaikka kokemuskesta voin sanoa, että se menee nopeasti. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että tässä on koko kesä ja mahdolliset seikkailut edessä :) Aion varmasti olla aika paljon kotona ja vain olla ja rentoutua, sen verran vuosi on vaatinut veronsa. Aion kuitenkin tehdä joitain reissuja ympäri Suomea, mutta turhia stressaamatta. Luin  ystäväni blogista  SUMMER BUCKET LIST -päivityksen ja inspiroiduin tekemään itsekin tällaisen listan, mitä haluaisin tänä kesänä vielä tehdä. Kesän lopussa voisin katsoa, toteutuiko kaikki vai jäikö jotain esimerkiksi ensi kesälle :) Kesällä 2016: - Haluan saada muuttolaatikot purettua ja tavarat paikoilleen. Aikalailla loppusuoralla vissiin jo ollaan, mutta vielä on jonkun verran tekemistä. - Haluan matkustaa sukulaisten ja ystävien luo. Kesä on parasta aikaa matkustaa ja nähdä Suomea. Kesäiset maisemat ja valoisat illat ovat ihan pa...

Ei tarvitse pelästyä, en aio alkaa kirjoittaa englanniksi... Otsikko vain kuvastaa hyvin viimeisten viikkojen ajatuksia ja tuntemuksia. Pääsiäisen aikoihin olin taas aivan valmis luovuttamaan, päästämään irti. En vain enää jaksanut. Olin aivan valmis pistämään koulun tauolle. Lähes tulkoon itkin ahdistuksesta ja kirosin mielessäni jaksamattomuuttani. Toisaalta, en olisi halunut luovuttaa. En enää. Minulla on ehkä maailman paras paikka olla tällä hetkellä, mitä tulee kouluun, opiskeluryhmään/-kavereihin/opettajiin ja alaan. Tuntui pahalta, sillä oikeastaan kaikki oli ihan hyvin. Kuin ihmeen kaupalla sairastuin pääsiäissunnuntaina keuhkokuumeeseen ja jouduin viikoksi sairaslomalle. Keuhkokuume sinänsä ei ole kovin mukava tauti, mutta minulle se oli pelastus. Tai no, pelastuksen alku... Viikon ajan sain levätä ja ottaa rauhassa. Se jo teki hyvää! Kun sitten palasin takaisin kouluun, totesin: "Kyllä mä nyt jaksan. Mä hoidan tän loppuun. Eihän tässä ole enää kuin vajaa kaksi k...

... tai haave. Oikeastaan se on haavekuva. Kuva eräästä tulevaisuuden hetkestä. Hetkestä, jolloin kaikki on hyvin. Jolloin olen saavuttanut kaikki unelmani. Aurinko paistaa. Hymy on herkässä. Olen taistellut ja voittanut. Olen kulkenut mutkaiset ja kiviset tiet, mutta vihdoin olen löytänyt polkuni. En ole enää yksin, mutta olen vapaa. Olen onnellinen. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016! - Auri

Elämä on täynnä yllätyksiä. On ylämäkiä ja alamäkiä ja kaikkea siltä väliltä. Monta vuotta saa taistella ja vääntää jonkun asian kanssa, mutta se kaikki tuntuu pieneltä, kun loppujen lopuksi asiat loksahtavat paikoilleen. Tajuat, että juuri saavuttamasi asia on kaiken sen pahan olon ja taistelun väärtti. Ehkä tunnet olosi jopa paremmaksi, kuin ennen sitä pahaa oloa. Usein puhutaan elämän sykleistä. Joku puhuu seitsemästä vuodesta, toinen jostain muusta vuosimäärästä. Itse aloin tässä yhtenä päivänä laskea ja miettiä oman elämäni vuosia ja tapahtumia. Huomasin, että minulla on ollut viimeiset 7 vuotta niin sanottua huonoa vuotta ja nyt tämän 2015 vuoden aikana kaikki on kääntynyt lähes päälaelleen. Voin lähes kuukauden tarkkuudella sanoa, milloin muutos tapahtui niin syklin alku- kuin loppupäästä, niin raju muutos kausien välillä on ollut. Muistan istuneeni vielä kesäkuussa postiluukusta kolahtaneen koulun hyväksymiskirje kädessäni ja lähes itkun partaalla ahdistuneena miettineeni...

Jaa, tässä onkin näköjään tullut taas vähän pitempi tauko tämän blogin päivittämisessä. Tekstejä ja ideoita on kyllä, välillä vähän liikaakin. En mikään "joka päivä päivitys"-aktiivikirjoittaja ole, mutta kyllä vähän useammin voisi päivittää... :D Kirjoittamista en tietenkään ole lopettanut. Tekstit eivät vain ole tänne blogiin asti päättynyt. Syy tauolle on ehkä tämä pimeä talvi, joka on aiheuttanut minulle jaksamattomuutta ja muutenkin on ollut vähän "huonompi kausi" elämässäni. Ei siitä sen enempää, ainakaan tässä kohtaa. Onneksi on kuitenkin tulossa kevät ja valo lisääntyy koko ajan, jolloin myös minun jaksamiseni ja aktiivisuuteni lisääntyy :) Päivä kerrallaan, kohti kevättä ja kesää... :) - Auri Kevät tulee...! (vanha kuva)

Kun tapaat ihmisen ensimmäistä kertaa, muodostat hänestä kuvan. Sitä kutsutaan ensivaikutelmaksi. Useimmiten meillä on huono tapa luokitella ihminen pelkästään tuon ensivaikutelman perusteella. Jos emme pidä ensivaikutelmasta, tuomitsemme koko ihmisen. Välillä pelkkä ulkonäkö riittää. Miksi? Miksi emme vaivautuisi tutustumaan toiseen epämiellyttävästä ensivaikutelmasta huolimatta? Mitä menetämme siinä? Olen melko ujo ja ulospäin saatan välillä vaikuttaa sulkeutuneelta, koska en uskalla tehdä aloitetta keskustelussa. Ei se tarkoita, että olisin jotenkin huonompi, ala-arvoisempi ihmisenä. Olen mielestäni hyvä ihminen. Ja erityisesti hyvä olen ystävänä. Onko siis liikaa pyydetty, jos ulkonäön tai ensivaikutelman sijaan luokittelee ihmisen, kun on ensin enemmän tutustunut toiseen? Asiat, ihmiset tai jopa elämä itse ei ole aina sitä miltä näyttää. Olen aina kuvaillut itseäni sanoilla: positiivinen ja iloinen. Olen kyllä positiivinen ja iloinen, mutta en ole aina ollut. Eikä se tos...

Aika on melko hassu juttu. Se voi madella hitaasti tai kiitää nopeasti. Ensin kiroat, kun päivät ovat tuskallisen hitaita. Yhtäkkiä kuitenkin saatat huomata kuukausien tai jopa vuosien kuluneen ja ihmettelet: Mihin se aika katosi? Viime aikoina elämä on tuntunut pikajunalta, jonka perässä juoksen yritäen hypätä kyytiin. Joskus huomaan saavuttavani junan ja jopa saan otteen vaunun perässä olevasta kaiteesta. Hetken junan perässä rimpuiltuani, otteeni irtoaa ja katson vaunun kaikkoamista. Mitä pidemmälle se menee, sen pienemmäksi se muuttuu. Jään seisomaan junaradalle katsomaan junan katoamista. Yksin. Kun aloitin tuota tekstiä joku aika sitten, en vielä ymmärtänyt, että tuo tarina EI pääty tuohon. Tarina toistuu niin kauan, että vihdoin pääsemme junan kyytiin ja saamme istua ikkunapaikalle nauttimaan kauniista ja vaihtuvista elämänmaisemista. Sillä vaikka emme siihen ensimmäiseen junaan pääsekään, aina tulee seuraava juna, johon hypätä. Jos ei se ihan heti tule, pitää olla kärsi...

Suvaitsevaisuus on piirre/ominaisuus, jonka jokaisen pitäisi omia. Opittaisiin hyväksymään erilaisuutta, sillä se on hyvä asia. Huomaan, etten itsekään siinä täysin aina onnistu, mutta haluan oppia. Minun jos kenen pitäisi olla suvaitsevainen, koska odotan sitä myös muilta itseäni kohtaan. Kaikista ei tarvitse tykätä, eikä se ole edes mahdollistakaan. Mielipiteensäkin saa ilmaista, mutta se tulisi tehdä "hyvässä hengessä" vaikka palaute olisikin negatiivista. On ehkä jopa säälittävää lukea, kuinka keskustelupalstoilla oikein retostellaan negatiivisella mielipiteellä ilman mitään pointia. Itsellänikin on inhokkiasioita/ihmisiä, mutta minulle ei tulisi mieleenkään mennä ja haukkua lyttyyn näitä, varsinkaan anonyyminä jossain keskustelupalstalla! Joka tapauksessa, meidän pitäisi antaa ihmisten olla omia itsejään ja hyväksyä heidät sellaisina. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Pienessä mielessäni aloin tätä tekstiä kehitellä, kun noin kuukausi sitten luin erään ka...

On olemassa eräs "tarina", jota olen kirjoittanut kohta jo 6 vuotta. Aina välillä on kirjoittamisessa ollut taukoja ja nytkin olen ollut varmaan vuoden kirjoittamatta. Ideoita olisi kyllä, mutta kun yritän kirjoittaa, ei paperille meinaa tulla mitään. Olisiko tämä merkki, että olisi aika jättää tarina? Olisiko aika unohtaa koko "projekti"? En edes muista, miksi alunperin aloin tarinaa kirjoittaa. Muistan, että se oli kesäaikaa, kun aloitin. Ehkäpä aloitin, koska ei ollut muutakaan tekemistä. Olipa syy mikä tahansa, on tarinasta tullut melko tärkeä ja ehkä jopa henkilökohtainen minulle. Tarina kertoo elämästä, mutta on unelmaa. Tarina kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta, surusta ja kaipauksesta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tarinassa on ripaus faktaa, jopa ihan kirjaimellisesti, mutta suurimmaksi osaksi se on kuvitelmaa. En haluaisi luopua tarinasta, mutta miksi pitäisin kiinni, jos en pysty jatkamaan sitä? Kesää odotellessa... - Auri

Vihdoin Se tapahtui. Vihdoin sain niitä vastauksia, joita olin joskus kaivannut. Vastauksia kysymyksiin, jotka olin jo oikeastaan unohtanut. En ollut enää välittänyt. Elämä oli jatkunut. Nyt kuitenkin ne muistot ja tunteet palasivat. Oli kuin olisin palannut ajassa taaksepäin siihen keskikesän päivään, jolloin kaikki muuttui. Koko tunteiden kirjo vyöryi hetkessä lävitseni. Kipeä totuus satutti, mutta samalla olin helpottunut. Olin surullinen. Olin vihainen. Miksi? Miksi se tapahtui? Miksi meille?

Niin sitä on taas kulunut kuukausi. Aloittaessani tätä blogia, ajattelin kirjoittavani tänne ainakin kerran viikossa. En halua kuitenkaan pakonomaisesti kirjoittaa, joten välillä voi tulla hieman pidempiä taukoja. Toivottavasti ette pistä pahaksenne! "Palkkioksi" kärsivällisyydestänne, rakkaat lukijani, muokkailin hieman blogini ulkonäköä. Toivottavasti pidätte uudesta lookista! :) Itse ainakin voin sanoa tykkääväni, jopa enemmän kuin aikasemmasta. Eipä tässä kuukauden aikana ole mitään ihmeellisempää tapahtunut. Eilen viettelin synttäreitäni (21v, vau! :)) Tosin ei mitään ihmeempiä juhlia ollut, rauhallinen koti-ilta hieman herkutellen. Ihan mukava ilta. Kertokaahan mielipiteitänne blogin uudesta ulkonäöstä ja toki saa laittaa muitakin ajatuksia, jos tulee mieleen! :) - Auri PS. Kaipa sitä jo voi toivottaa hyvää kevään alkua. No, sais jo se kesäkin tulla! :)

No niin, nyt ollaankin jo helmikuun puolella. Meni kyllä nopeesti tuo tammikuu. No eipä mitään, onhan tässä näitä kuukausia vielä jäljellä. Sain vasta nyt valmiiksi tämän kysymyspostauksen. Lupailin tätä jo tuolla facebookissa ja tässä se nyt olisi. Toivottavasti tykkäätte :) Ja anteeksi jo etukäteen noiden hymiöiden paljoutta. Pyrin yleensä välttämään niiden käyttöä näissä kirjoituksissa. Halusin kuitenkin tehdä tästä postauksesta vähän kevyemmän ja tämmösen "hauskan jutun" tänne vakavien ja syvällisten tekstien joukkoon. Aion myös jatkossakin kirjoitella ns. kevyempiä juttuja, joiden aiheet voivat vaihdella maan ja taivaan välillä :) Mutta nyt asiaan... eli kysymyksiin! 

No niin, nyt on sitten vietelty joulut ja uudet vuodet ja arkikin on jo alkanut. Olen tässä parin viikon aikana miettinyt, mistä sitä seuraavaksi kirjoittelisi. Onhan noita aiheita, senkun vaan kirjoittaa. Olen jo itseasiassa muutamia tekstejä aloitellut, mutta ne ovat keskeneräisiä ja jääneet tuonne luonnoksiin, kun on tullut aina uusia ideoita. Se onkin yksi ehkä ärsyttävimmistä puolista itsessäni, että en meinaa saada "projektejani" päätökseen tai ne kestää pitkään. No, eiköhän ne keskeneräisetkin tekstit joskus valmistu ja lisään ne tänne kaikkien luettavaksi. Nyt ajattelin kirjoittaa alkaneen vuoden kunniaksi uuden vuoden lupauksista. Tai ei niinkään lupauksista vaan tavoitteista. Itse en tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa, mutta näin jälkikäteen olen päättänyt asettaa tavoitteita. Tavoitteet voivat olla vaikka kuukauden tai viikon tarkkuudella asetettuja tai vaikkapa koko vuoden kattavia tavoitteita. Ei haittaa vaikka tavoite ei täyttyisikään tai se täyttyisi vain o...

Joulu on ehkä ihaninta aikaa vuodesta. Talven pimeyden keskellä loistaa jouluvalot ja kynttilät sytyttäen rakkauden ja valon liekin ihmisten mieleen ja sydämeen. Perheet kokoontuvat yhteen. Lahjoja jaetaan. Mutta ennen kaikkea jaetaan rakkautta, välitetään toisista ja luodaan muistoja. Muistetaan edesmenneitä rakkaita sytyttämällä kynttilä ja viemällä se hautausmaalle tai muuhun tärkeään paikkaan. Jotkut noudattavat vanhoja perinteitä, toiset luovat uusia. Joulussa on valitettavasti myös se toinen puoli, mutta toivottavasti tulee aika, jolloin jokaikinen voisi nauttia joulun rauhasta ja rakkaudesta.